"Sun työsi, kallis Jeesus, on elonkutsunain"

Abstract

Tässä artikkelissa tarkastelen vuosina 1890–1962 toimineen Amerikan Suomalaisen Evankelis-Luterilaisen kirkon eli Suomi-Synodin pappien vaimojen identiteetin ja yhteiskunnallisen aseman muotoutumista, kiinnittäen erityisesti huomiota siihen, miten musiikki vaikutti niihin. Kysyn, olivatko pappien vaimot vain ahtaaseen sukupuolirooliinsa suostuneita, suorastaan alistuneita ihmisiä vai voisiko feministisellä luennalla löytää heidänkin toiminnastaan ripauksen aktivismia. Pappien vaimot mielsivät oman identiteettinsä miehensä työn kautta. Ensisijaista heidän elämässään oli seurakuntatyö eli pappilan emäntänä toimiminen, jota seurasi perheen äitinä oleminen. Näissä molemmissa tehtävissä pappien vaimot mielsivät itsensä ja perheensä esimerkiksi seurakunnan muille naisille ja perheille. Tämä havainto vertautuu pappisvalaan, jossa pappi lupasi elää niin, että hänen elämänsä oli esimerkkinä seurakunnalle. Pappien vaimojen mielessä tämä esimerkillisyys laajeni siis koskemaan myös heitä ja jopa perheen lapsia. He myös kokivat, että heillä oli tehtäväänsä kutsumus, samalla tavalla kuin aviomiehillään. Vuosina 1915–1962 toiminut Pappien Emäntien Sisarusliitto oli vertaisverkosto, joka kokoontui joka kesä eri puolilla Yhdysvaltoja järjestetyn Suomi-Synodin kirkolliskokouksen yhteydessä. Vuosina 1935–1954 yhteyttä pidettiin myös muutaman kerran vuodessa ilmestyneen, itse toimitetun, kopioidun ja postitetun Pappien Emäntien Mietteitä -lehden välityksellä. Vuosina 1940–1959 kirkolliskokouksen yhteydessä koottiin myös Pappien Emäntien Kuoro, joka esiintyi yksittäisissä tilaisuuksissa. Feministisestä näkökulmasta katsottuna juuri seurakunnan musiikista vastaaminen vaikutti mielikuviin naisista ja kohotti naisen asemaa amerikan- ja kanadansuomalaisissa yhteisöissä. Pappien vaimot olivat usein koulutettuja muusikoita. Papit koulutettiin Michiganin Hancockissa sijainneen Suomi-Opiston Teologisella osastolla, ja samassa opistossa oli myös runsaasti naispuolisia opiskelijoita sisältänyt Musiikkiosasto. Monet papit löysivät puolisonsa näistä Musiikkiosaston naisista. Kun vaimot sitten miestensä työn perässä muuttivat usein pieniin, syrjäisiinkin paikkoihin, veivät he musiikillisen sivistyksen mukanaan. Näin ammattimainen musiikin osaaminen kulkeutui paikkoihin, joita se ei ehkä muuten olisi saavuttanut. Artikkelin kansikuva: Suomi-Synodin pappein emäntiä yhteiskuvassa vuonna 1940.