Sota- ja jälleenrakennusajan muistelukerronta elämäntarinan säikeenä

Merja Kristiina Tarvainen

doi:10.37449/ennenjanyt.89775

Abstract

Artikkeli käsittelee toisen maailmansodan (1939–1945) ja sen jälkeisten vuosien muistelukerrontaa elämäntarinan säikeenä tutkimalla, millaista on sota- ja jälleenrakennusajan muistelukerronta Vammaisena Suomessa 2013–2014 -elämäkertakokoelmassa. Tutkimuksen metodologinen perusta on tarinallisen kiertokulun malli, jonka ytimiä ovat sisäinen ja kerrottu tarina sekä kulttuurinen tarinavaranto. Vammaisten ihmisten yhteys tarinalliseen kiertokulkuun on usein esteellistä, mutta esteisyys rakentuu suhteessa kerrottavaan aiheeseen. Sota-aika määrittyi elämäntarinan aineellisena ja kerronnallisena olosuhteena, jonka vaikutukset saattoivat ulottua myös myöhempään elämänkulkuun. Jälleenrakennusajan muistelukerronta kiteytyy ristiriitaisten tunteiden kerronnallistumiseen aineellisten kiinnekohtien ja ruumiillisen työn kautta. Raskaita muistoja sanallistettiin esineiden ja paikkojen avulla, jotka välittävät menneisyyden tunnemaailmoja. Yhteys kulttuuriseen tarinavarantoon rakentuu suhteessa kerrottuun teemaan ja saavutettavissa oleviin resursseihin, ja yhteys erilaisiin kulttuurisiin tarinaresursseihin vahvistaa kertovaa toimijuutta ja elämäntarinan rakentamista. Mitä moninaisemmin ihmisellä on mahdollisuus käyttää tarinallisia resursseja elämäntarinansa rakentamiseen, sitä vahvemmaksi hänen narratiivinen toimijuutensa rakentuu. Tämä vahvistaa myös (narratiivista) osallisuutta.

Highlights

Artikkeli käsittelee toisen maailmansodan (1939–1945) ja sen jälkeisten vuosien muistelukerrontaa elämäntarinan säikeenä tutkimalla, millaista on sota- ja jälleenrakennusajan muistelukerronta Vammaisena Suomessa 2013–2014 -elämäkertakokoelmassa
Lisäksi tarinallisen kiertokulun avainkäsite on kertomisen ja elämisen ehdot, joita rakentavat aineelliset ja kerronnalliset olosuhteet.[6]
Jarmo Peltola ja Pirjo Markkola. (Tampere: Vastapaino, 1996), 107–121

Summary

Merja Tarvainen

Artikkeli käsittelee toisen maailmansodan (1939–1945) ja sen jälkeisten vuosien muistelukerrontaa elämäntarinan säikeenä tutkimalla, millaista on sota- ja jälleenrakennusajan muistelukerronta Vammaisena Suomessa 2013–2014 -elämäkertakokoelmassa. Tutkimuksen metodologinen perusta on tarinallisen kiertokulun malli, jonka ytimiä ovat sisäinen ja kerrottu tarina sekä kulttuurinen tarinavaranto. ARTIKKELI Merja Tarvainen: Sota- ja jälleenrakennusajan muistelukerronta elämäntarinan säikeenä. Katkelmassa kuvataan myös unta, joka voi olla muistelua menneestä ARTIKKELI Merja Tarvainen: Sota- ja jälleenrakennusajan muistelukerronta elämäntarinan säikeenä paikasta, jota ei enää ole, tai tapahtuneesta, joka ei enää palaa. Ihmisen elämäntarinassa voi olla ja usein onkin monta erilaista säiettä, ja tämä vahvistaa myös kertovaa toimijuutta eli ihmisen mahdollisuuksia muodostaa elämäntarinaansa erilaisten tarinamallien avulla[9]. Viime vuosina onkin tutkittu esimerkiksi toisen maailmansodan tunnemuistojen ruumiillisuutta erityisesti sota-ajan aikuisten tai nuorten aikuisten elämässä[12], mutta myös sota-ajan lapsuuden tutkimuksessa[13]. Joka kiinnittyy ”pula-ajan, työnteon ja eteenpäin pyrkimisen eetokseen”.14 Kollektiiviset kertomukset ovat yhteisesti jaettua muistamista, tapaa kertoa sekä jaettuja tapoja kertoa tunteista

Aineisto ja menetelmä

Elettyjä muistoja ja uusia alkuja sodan jälkeen

Esineet ja paikat muistojen kantajana

Sähköiset lähteet