Asiantuntijuus verkon metsäkeskustelussa

Abstract

Suomalaiselle julkiselle metsäkeskustelulle on luonteenomaista niin sanottu asiantuntijuuskiista, eli kamppailu siitä, kuka voi osallistua ja millä perusteella. Aikaisemmin tutkimuksen kohteena ovat olleet lähinnä virallinen metsäkeskustelu ja sen osapuolet, mutta artikkelissa katse kohdistuu toisaalle, verkkovälitteiseen kansalaiskeskusteluun metsästä. Lähtöoletuksena on, että tämä keskustelu on julkisen metsäkeskustelun kokonaiskuvassa varsin merkityksellinen. Aineistona ovat keskustelut kuudelta erilaiselta julkiselta kansalaiskeskustelun alustalta. Analyysi selvittää, millaisin kielellisin keinoin ja millaisiin jaettuihin arvoihin perustuen näissä keskusteluissa tuotetaan ja mitätöidään metsäkeskustelun erilaisten osapuolten asiantuntijuutta ja asiantuntijuuden legitiimiä asemaa. Tutkimus osoittaa, että kansalaiskeskustelussa toistuvat metsäkeskusteluun ja asiantuntijuuteen kytkeytyvät jaetut arvot: 1) tieto, 2) järki, 3) luotettavuus, 4) vastuullisuus ja 5) moraali. Asiantuntijuutta edelleen tuotetaan, ylläpidetään ja mitätöidään erilaisin kielellisin keinoin, ja näiden strategioiden käyttövoimana ovat jaetut arvot. Keskusteluista on tunnistettavissa yhteensä kolme diskursiivista strategiaa: 1) autorisointi, 2) rationalisointi ja 3) moralisointi. Näitä täydennetään ja haastetaan 4) tarinallistamisen ja 5) kompromissipuheen avulla. Strategiat toimivat usein toistensa vastinkappaleina, ja niiden kautta erilaiset jaetut arvot asettuvat vastakkain. Kokonaisuudessaan analyysi osoittaa, että metsäkeskustelun erilaiset osapuolet tulevat arvioiduiksi eri tavalla, erilaisiin arvoihin perustuen, ja heidän asiantuntijuuttaan tuotetaan ja mitätöidään toisistaan poikkeavin keinoin. Vaikka alustoilla vallitsee kiistely asiantuntijuudesta, niin sanotuilta aiheohjautuvilta alustoilta on tunnistettavissa monimutkaista ja moniäänistä vuoropuhelua sekä kompromissipuhetta, joka tähtää ideologisten ääriasetelmien purkamiseen.