Abstract
Artikkeli käsittelee Utsjoen Ylä-Tenolla sijaitsevan kolmen kylän saamelaisten paikkoihin ja maisemaan liittyvää perinnettä sekä paikannimien ja paikkoihin liittyvän perinteen suhdetta 1900-luvulla. Analyysin teoreettisena kehyksenä on kognitiivinen kielen- ja kulttuurintutkimus. Tärkeimpänä tutkimusaineistona ovat ns. Talvadas-projektin suomen- ja pohjoissaamenkieliset äänitteet 1960- ja 1970-luvuilta sekä omat kokemukset ja kenttätyöt alueella vuodesta 1996 alkaen. Aineistoa tarkastellaan emic-näkökulmasta: paikallisia perinnetermejä käyttäen ja kertojien omia tulkintoja kunnioittaen. Artikkelista käy ilmi, että Ylä-Tenon saamelaisten paikkoihin liittyvä perinne on hyvin monimuotoista. Sille on tyypillistä voimakas side kunkin perheen suvun maihin sekä kerronnan perustuminen omakohtaisiin kokemuksiin, jota muitalus-genren yleisyys kuvaa. Paikannimet asettuvat paikkaperinteen rinnalla vähäisempään rooliin kuin arkikokemuksen perusteella voisi arvella: ne ovat vain yksi paikan merkitysverkoston osista muiden joukossa.
Talk to us
Join us for a 30 min session where you can share your feedback and ask us any queries you have
Schedule a callDisclaimer: All third-party content on this website/platform is and will remain the property of their respective owners and is provided on "as is" basis without any warranties, express or implied. Use of third-party content does not indicate any affiliation, sponsorship with or endorsement by them. Any references to third-party content is to identify the corresponding services and shall be considered fair use under The CopyrightLaw.
