Puheen ymmärrettävyyden jäljillä

Abstract

Artikkeli käsittelee suomenkielisten potilaiden puheen ymmärrettävyyttä suomea toisena kielenä käyttävien lääkärien näkökulmasta. Tutkimusmenetelmänä on suullinen raportointi, niin sanottu ääneenajattelu, jossa koehenkilöksi lupautuneet suomea toisena kielenä puhuvat lääkärit katsovat videotallenteita vastaanottokeskusteluista ja kertovat mahdollisimman tarkasti kuulemansa keskustelun sisällön. Tutkimus selvittää, mitä noin B2-kielitaitotasolla olevat lääkärit osoittavat ymmärtävänsä potilaan puheesta vastaanottotilanteessa ja mitä eivät. Koehenkilöiden raportointien perusteella analysoidaan, millaiset kohdat potilaan puheessa ovat vaikeita ymmärtää. Tutkimuksesta ilmeni, että osa väärinymmärryksistä on yhdistettävissä tietyn potilaan puhetapaan, esimerkiksi morfofonologisiin piirteisiin, puhekielen sanastoon ja kulttuurisidonnaisiin idiomeihin, jotka tuottavat odotuksenmukaisesti hankaluuksia B-tason kielenkäyttäjälle. Väärinymmärryksiä syntyy kuitenkin myös silloin, kun potilaan puhe on yleiskielistä. Tämä selittyy pitkälti sillä, että jokaisessa lausumassa on lukuisia kielellisiä merkityksiä, jotka pitäisi pystyä prosessoimaan yhtä aikaa, ja prosessoinnin kuormittuminen voi näkyä ymmärtämisongelmina. Suuri osa ymmärtämisen ongelmista liittyi vaikeuksiin yhdistää ilmauksia toisiinsa tai kontekstiin. Väärinymmärryksiä aiheutti myös koehenkilöiden puutteellinen kyky tulkita sellaisia kieliopillisia merkityksiä kuin syy-seuraussuhteita, aikasuhteita sekä kiellon ja modaalisuuden ilmauksia. Ongelmakohdille on tyypillistä, että joko kielellisen tason prosessointi tai tilanteisen tiedon hyödyntäminen tulkinnassa on epäonnistunut ja ratkaisua on jouduttu hakemaan tukeutumalla liian voimakkaasti jompaankumpaan prosessointitasoon. Onnistuneessa tulkinnassa sen sijaan eri tasojen prosessointi yhdistyy, jolloin ei ole mahdollista eritellä, syntyikö ymmärrys kielellisen tulkinnan vai kontekstin perusteella.   Tracing speech comprehensibility: what makes a patient’s speech difficult for a doctor who speaks Finnish as a second language? The article deals with speech comprehensibility of Finnish-speaking patients from the perspective of doctors who use Finnish as a second language. The research task is approached by combining authentic interaction data and a qualitative experimental research design. The research method is oral reporting, a so-called “think-aloud”, in which L2 Finnish-speaking doctors acting as test subjects watch video recordings of patient interviews and describe the content of the conversation as accurately as possible. The study investigates what doctors with approximately B2-level language proficiency understand about patients’ speech and what they do not. The subjects’ reports are analysed to assess which parts of the patient’s speech are particularly difficult to understand. This study provides information on how doctors process speech to find the meaning intended by the patient. As expected, the study revealed that dialectal and indirect expressions and idioms are particularly difficult. However, comprehension problems also arose in situations where the patient’s speech was in standard language. The subjects had difficulty understanding the connections between things and interpreting grammatical meanings such as causal and temporal relations, and expressions of negation and modality.