Abstract
Katastrofitutkimus (disaster studies) pureutuu vaaroihin, katastrofeihin ja kriiseihin. Tutkimusalue ei ole vakiintunut yhteiskuntatieteiden osaksi Suomessa, mutta sillä on annettavaa erityisesti luonnonilmiöihin kietoutuneita katastrofeja tutkittaessa. Tämä katsausartikkeli tarkastelee, millaista suomenkielistä käsitteistöä katastrofeja tutkittaessa käytetään tai voitaisiin käyttää. Käsitteistön tarkastelu on tärkeää useasta syystä: (1) katastrofit ovat ajankohtaisia kansainvälisesti ja Suomessa, (2) aiempi kotimainen käsitteistö on osin ongelmallista luonnonilmiöihin liittyvien vaarojen yhteydessä, ja (3) käsitteistön selkeys auttaisi yhteistyötä katastrofikontekstissa, jossa aihepiirin politiikka ja tutkimus ovat kytkeytyneet toisiinsa. Artikkelissa käymme läpi avainkäsitteitä kolmelta kantilta. Ensiksi ammennamme käsitteitä kansainvälisestä katastrofitutkimuksesta. Toiseksi käymme läpi Suomen katastrofiriskien hallinnoinnin politiikkaa ja sen sanastoa. Kolmanneksi tarkastelemme suomalaista riskejä ja poikkeusoloja koskevaa tutkimusta. Keskustelussa tutkimusalueen avainkäsitteet hahmottuvat ja kirkastuvat. Haastamme esimerkiksi ”luonnononnettomuuden” käytön käsitteenä katastrofeista puhuttaessa, sekä pohdimme, kannattaako puhua ”resilienssistä” vai kantaisiko kimmoisuus oleelliset merkitykset paremmin. Vaikka painotammekin tiettyjä käsitteiden tulkintoja, emme pyri lyömään lukkoon yksittäisiä määritelmiä, sillä käsitteiden monisyisyys kuuluu tutkimukseen.
Highlights
Katastrofit ovat ennen muuta yhteiskunnallisia ilmiöitä (O’Keefe ym. 1976), ja katastrofitutkimuksen synty sijoittuu samoihin aikoihin yhteiskuntatieteiden vakiintumisen kanssa erityisesti yhdysvaltalaisessa keskustelussa 1950- ja 60-luvuilla
Viime vuosina kansainvälisessä katastrofitutkimuksessa on käyty refleksiivisesti läpi tutkimusalan käsitteistöä
(2018) Adaptation by the least vulnerable: Managing climate and disaster risks in Finland
Summary
Katastrofitutkimuksen käsitteistöä suomeksi ja Suomessa: kimmoisasti vaaroja kohti?. Kansainvälisen katastrofitutkimuksen käsitteitä käsitellään luvussa 2, Suomen katastrofiriskien hallinnoinnin politiikkaa luvussa 3 ja aihepiirin suomalaista tutkimusta ja sen vaikuttimia luvussa 4. Katastrofitutkimuksen asiantuntijat ovat myös verkottuneet eri tieteenalojen järjestöjen sisällä, esimerkiksi sosiologian ja antropologian kansainvälisten järjestöjen kautta. Katastrofeja käsittelevä akateeminen tutkimus ja katastrofiriskien vähentämisen politiikka ovat myös vahvasti kytköksissä toisiinsa. Myös Suomessa aihepiirin hallinnointi ja tutkimus ovat tiiviisti kytköksissä. Poikkeusoloja ja yhteiskunnallisia riskejä on tutkittu Suomessa jo pitkään, mutta kansainvälisen kentän avausten analyyttisempi tarkastelu rikastuttaisi myös kotimaista tutkimusta. Esimerkiksi suomalaisen politiikan puolella voi nähdä painetta katastrofiriskien hallinnoinnin käsitteistön yhtenäistämiselle, sillä paikallinen kokonaisturvallisuuden lähestymistapa edellyttää verkostomaista yhteistyötä eri aloja ja organisaatioita edustavien toimijoiden välillä. Rajataksemme laajaa katastrofitutkimuksen kenttää keskitymme pääosin luonnonilmiöihin kietoutuneisiin vaaroihin ja niihin liittyviin katastrofivaikutuksiin. Koska tällaiset onnettomuudet kärjistyvät usein myös kriiseiksi, keskustelumme on osittain päällekkäistä kriisitutkimuksen kanssa
Sign-in/Register to view highlights & summary Talk to us
Join us for a 30 min session where you can share your feedback and ask us any queries you have
Schedule a callDisclaimer: All third-party content on this website/platform is and will remain the property of their respective owners and is provided on "as is" basis without any warranties, express or implied. Use of third-party content does not indicate any affiliation, sponsorship with or endorsement by them. Any references to third-party content is to identify the corresponding services and shall be considered fair use under The CopyrightLaw.
