Episteemiset aukot ja niiden käsittely luokkahuonevuorovaikutuksessa S2-alkeisoppijoilla

Abstract

Listen

Translate article

Tutkimuksessa tarkastellaan, miten suomi toisena kielenä (S2) -alkeisoppijat tuovat esille kielenainekseen tai oppimateriaaleihin liittyviä episteemisiä aukkoja ja miten niitä käsitellään vuorovaikutuksessa. Episteemisellä aukolla viitataan tilanteeseen, jossa osallistuja asemoituu tietämättömäksi jonkin asian suhteen ja jota seuraa episteeminen hakujakso. Kielen oppitunnilla kieleen liittyvät episteemiset aukot ovat jatkuvasti läsnä, ja niiden käsittely on keskeinen osa oppimista. Tiedollisiin suhteisiin liittyy myös normeja siitä, millä tavalla tietämistä tai tiedon pyyntöjä on hyväksyttävää esittää. Aineistona käytetään videoituja luokkahuonetilanteita, joissa oppijat tekevät kauppaharjoitusta ostajan ja myyjän rooleissa. Mukana on vertaisoppijoiden lisäksi opettajana toimiva tutkija, joka voi myös osallistua sanastollisten ongelmien ratkaisemiseen. Menetelmänä on keskustelunanalyysi. Aineiston episteemiset hakujaksot alkavat kahdenlaisessa sekventiaalisessa asemassa: ostajana toimiva oppija aloittaa episteemisen hakujakson ostamisen kohteen nimityksestä, tai myyjänä toimiva oppija aloittaa hakujakson, joka kohdistuu ostajan pyytämään tuotteeseen. Ostajan oma-aloitteiset hakujaksot näyttäytyvät hyväksyttävänä keinona, jolla oppija voi tuoda esille sanastollisen ongelman ja suuntautua oppimiseen. Avoimimmin episteeminen aukko tuodaan esille suuntaamalla eksplisiittinen tiedon pyyntö tutkijalle. Yleistä on myös aloittaa sanahaku, jonka aikana oppija voi tuoda esille kompetenssiaan kielenkäyttäjänä mutta myös saada apua vastaanottajilta, usein toiselta oppijalta. Sen sijaan tilanteita, joissa episteeminen aukko on myyjänä toimivalla oppijalla, osallistujat käsittelevät häivytetymmin. Oppijat voivat tuoda episteemistä statustaan esille eri tavoilla ja tukeutua myös keholliseen toimintaan. Aineistossa korostuu kehollisuus ja oppimateriaalien hyödyntäminen osana episteemisistä suhteista neuvottelemista, jolloin episteemisiä aukkoja ei useinkaan tarvitse eksplisiittisesti sanallistaa. Epistemic gaps and how to manage them in L2 classroom interactions with beginner-level learners The article examines how beginner-level learners of Finnish as a second language (L2) express and manage knowledge gaps in classroom interactions. By epistemic gap, the author means a situation in which a participant is positioned as lacking knowledge about a certain subject, and this is then followed by an epistemic search sequence. In a language classroom, language-related knowledge gaps are constantly present, and managing them is an essential part of learning. The epistemic domain contains norms that dictate the acceptable ways in which claims of and requests for knowledge are presented. The data consists of classroom activities in which learners practise shopping situations, both in the roles of buyer and seller. In addition to other peer learners, a teacher-researcher is also present and can contribute to solving any lexical problems. The methodological framework for this study is that of conversation analysis. The epistemic search sequences in the data start in two sequential positions: the learner as a buyer initiates the epistemic search sequence regarding the name of the object to be purchased, while the learner as a seller initiates the search sequence regarding the product requested by the buyer. The buyer’s self-initiated epistemic search sequences are seen as an acceptable way for the learner to raise a vocabulary problem and orient themselves towards learning. The most overt way to claim a lack of knowledge is to address an explicit request for information to the researcher. It is also common to initiate a word search, during which the learner can not only express their competence as a language user but also receive help from a recipient, often another learner. In contrast, participants deal with situations in which the seller is the one with the epistemic gap in a more covert manner. Learners can express their epistemic status in different ways, and they can also rely on embodied action. The data highlights embodiment and the use of learning materials as ways of negotiating epistemics, which means that epistemic gaps often do not need to be explicitly verbalised.