Biosuodattimia, hevoshakoja ja viherkattoja – yhdessä oppiminen luontopohjaisten ratkaisujen luomisessa

Abstract

Ilmastonmuutoksen ja kaupungistumisen aiheuttamiin ympäristöongelmiin on viime vuosina haettu ratkaisuja luonnosta. Kaupungit kehittävät luontopohjaisia ratkaisuja usein yhdessä eri sidosryhmien, kuten kansalaisten, yritysten ja yliopistojen kanssa. Tässä artikkelissa tutkitaan luontopohjaisten ratkaisujen yhteiskehittämistä ja keskitytään sen ytimeen, yhdessä oppimiseen. Tutkitut luontopohjaisten ratkaisujen kokeilut – biosuodatin, viherkatto ja hevoshaka – sijaitsevat Tampereella ja ovat osa EU:n rahoittamaa Unalab-projektia. Tutkimus on tehty pilottiprojektin sisältä päin keskittymällä konkreettisiin yhdessä oppimisen tilanteisiin.
 
 Tutkimus vahvisti, että yhdessä oppiminen on yhteiskehittämisen tärkein saavutus ja se kannattaa nostaa selkeästi yhteiskehittämisen tavoitteeksi. Yhteisen vision luominen on tärkeää projektin alkuvaiheessa. Yhdessä oppiminen mahdollistaa osallistujien tasavertaisen kohtaamisen ja luo tilaa luontopohjaisten ratkaisujen monimutkaisuuden hallinnalle. Jos yhteiskehittämisessä keskitytään oppimisen sijaan liikaa käytännön toteutussuunnitteluun, asiantuntijoiden näkemykset korostuvat ja kansalaisten näkemyksen jäävät sivuosaan. Kaupungin monilla toimijoilla on valmiuksia suunnitella ja toteuttaa luontopohjaisia ratkaisuja, mutta silloin tarvitaan laajoja työpajoja tarkemmin rajattuja yhteiskehittämisen menetelmiä. Parhaiten edistyivät ne kokeilut, joita kehitti pieni ja joustava ryhmä kaupungilta yhdessä kohteen kannalta keskeisten sidosryhmien kanssa. Maastoon jalkautuminen ja henkilökohtaiset keskustelut kehittivät yhteistä tahtotilaa ja sitoutumista. Laajoissa suunnitteluryhmissä instituutioiden välinen kitka vaikeutti toteutusta.