Abstract

Työperäisen monipaikkaisuuden on huomattu yleistyvän samalla, kun työn tekemisen muodot ja työsuhteet moninaistuvat, etätyöskentely lisääntyy ja työn aika- ja paikkasidonnaisuus heikkenevät. Yksinkertaisimmillaan monipaikkaisuus tarkoittaa sitä, että henkilöllä on useampi kuin yksi asuin- tai oleskelupaikka. Tässä tutkimuksessa keskitytään työperäiseen monipaikkaisuuteen, jolla on arvioitu olevan vaikutuksia työvoiman saatavuuteen, työmatkustamisen määrään ja kustannuksiin sekä työmatkustamisesta aiheutuviin päästöihin ja siihen kuluvaan aikaan. Monipaikkaisuus on kuitenkin pitkälti virallisen tilastoinnin tavoittamattomissa. Tutkimuksen tavoitteena on syventää työssäkäyntitilastointiin perustuvaa käsitystä työssäkäynnin maantieteellisestä rakenteesta erityisesti alueiden välisen työssäkäynnin ja työperäisen monipaikkaisen asumisen näkökulmasta sekä arvioida, kuinka laaja ilmiö monipaikkainen työssäkäynti on Suomessa. Paikkatietoanalyyttinen tutkimus perustuu Suomen Ympäristökeskuksen tilastoruutupohjaisen (250×250m) yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR) työmatkatietoihin, eli asuin- ja työpaikkojen sijainteihin ja niiden välisiin etäisyyksiin. Tämä mahdollistaa työssäkäynnin maantieteellisten rakenteiden tutkimisen tilastollisiin analyyseihin verrattuna tarkemmilla mittakaavoilla ja hallinnollisten aluerajausten lisäksi myös toiminnallisia alueluokituksia käyttäen. Tutkimus tunnistaa alueelliseen ja paikalliseen työssäkäyntiin, alueiden väliseen pendelöintiin sekä pitkän matkan työssäkäyntiin eli potentiaaliseen työperäiseen monipaikkaisuuteen kytkeytyviä rakenteita. Työssäkäyntietäisyyksiä tarkastellaan kaupunki-maaseutuluokituksen pohjalta ja kuntien työssäkäyntivirtojen verkostokeskeisyyttä tarkastellaan verkostometriikan avulla.

Highlights

  • Interregional commuting and residential multi-locality in Finland – Significant or marginal flows? Work-related residential multi-locality is becoming more common, while forms of work and working conditions are diversifying, the share of teleworking is increasing and the time and place dependency of work is weakening

  • Erityisesti työvoiman liikkuvuus on yhteydessä työvoiman ja työpaikkojen kohtaanto-ongelmaan, joka syntyy saman alan työvoiman ja työpaikkojen sijaitessa eri alueilla

  • Tutkimuksen tavoitteena on arvioida, kuinka laaja ilmiö monipaikkainen työssäkäynti on Suomessa

Read more

Summary

ALUE JA YMPÄRISTÖ

Alueiden välinen työssäkäynti ja työperäinen monipaikkainen asuminen Suomessa – merkitykselliset vai marginaaliset virrat?. Työperäinen monipaikkainen asuminen puolestaan voidaan ymmärtää yksinkertaisimmillaan työperäisen kakkosasunnon tarpeena, mikä huomioidaan myös lainsäädännössä. Tilastojen mukaan työperäinen monipaikkaisuus ei kuitenkaan ole kovin yleistä, sillä vuonna 2017 työasuntovähennystä sai 10 024 työllistä (Verohallinto 2020). Monipaikkainen asuminen liittyy kaupungeissa useimmiten työhön ja opiskeluun sekä vastaavasti maaseudulla erityisesti vapaa-aikaan, mutta myös kausityöhön. 2003) ja korkea ikä on yhteydessä alhaisempaan muuttoalttiuteen (Häkkinen 2000) sekä korkeampaan todennäköisyyteen valita pendelöiminen muuttamisen sijaan (Nivalainen 2006; Schéele & Andersson 2018). Etätyö tukee työelämän joustavuutta ja mahdollistaa työn, perhe-elämän ja vapaa-ajan sujuvan yhteensovittamisen osana monipaikkaista elämää, mutta samalla se myös vähentää liikkumista työpaikan ja asunnon välillä. Näitä potentiaalisesti täysipäiväisiä paikkariippumattomia eli päivittäin etätyötä tekeviä oli vuonna 2018 kolme prosenttia palkansaajista (LylyYrjänäinen 2018). Paikkariippumattomuus on yleistynyt viime vuosina hitaasti, sillä vuonna 2012 vastaava osuus oli kaksi prosenttia palkansaajista (emt.)

Tutkimuksen toteutus
Työssäkäyntimatkojen profilointi
Työssäkäyntimatkojen pituuden jakauma aluetyypeittäin
Harvaan asuttu maaseutu
Findings
kehä
Full Text
Published version (Free)

Talk to us

Join us for a 30 min session where you can share your feedback and ask us any queries you have

Schedule a call